Asiakas: mies, 41v. johtaja taloushallinnossa, Uusimaa
Asiakas on pitänyt itsensä työelämässä ”turvassa”: uralla edenneenä, mutta kuitenkin vain sinne asti, ettei häneltä odoteta paljoakaan esillä oloa. Ennen ohjelman aloitusta asiakkaalle oli kuitenkin herännyt ymmärrys, että tällainen eteenpäin menemisen välttely estää häntä saavuttamasta täyttä potentiaaliaan.
Näin asiakas itse kuvaili tilannettaan ennen ohjelman aloitusta:
”Erityisesti työelämässä tunnen, että liiallinen esiintymisjännitys estää minua saavuttamasta omaa täyttä potentiaaliani. Se vie myös valtavan määrää energiaa, mikä on pois kaikesta muusta paljon paremmin käytetystä tekemisestä, joka voisi viedä minua esim. työelämässä eteenpäin. Vapaa-aikaani se vaikuttaa enemmän välillisesti, kun olen tilanteestani turhautunut, ärtynyt ja jännittynyt.
Liiallisessa jännittämisessä pahinta on se, että se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ja estää minua olemasta tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Tuntuu kuin eläisin puoliteholla tietyllä tavalla käsijarru päällä.
Jännittäminen aiheuttaa minulle erilaisia fyysisia oireita, ruokahaluttomuutta ja levottomuutta.
Huomaan jännittäväni joskus enemmän esiintymisiä ”vertaisteni” edessä, en niinkään korkeamman tason yleisön edessä. Koen, ettei niissä ole samalla tavalla niin paljoa ”menetettävää”.
Haluaisin pystyä saavuttamaan ikään kuin oman täyden potentiaalini työelämässä, jossa tämä esiintymisjännitys ei olisi jatkuvasti läsnä. Haluaisin myös oppia suhtautumaan esiintymistilanteisiin (ainakin rutiininomaisiin) enemmän yhtenä työtehtävänä muiden joukossa. Näiden lisäksi haluan oppia ymmärtämään syitä jännitykseni taustalla.”
Jo ohjelman ensimmäisten viikkojen aikana asiakas kertoi olevansa rauhallisempi ja levollisempi ja sama fiilis välittyi viikkotapaamisissamme. Samaan tahtiin ensimmäiset oivallukset liiallisen jännittämisen juurisyistä alkoivat nousta.
Mielenkiintoinen oivallus oli mm. se, että asiakas oli nuoruudessaan luonut itselleen uskomuksen, jonka mukaan hän saa asioita aikaiseksi vain, jos hän piiskaa itseään eteenpäin, myös esiintymiseen liittyvissä tehtävissä: ”Olen aika kriittinen itselleni, puhun rumasti itselleni. Jos joku asia ei mene minun mielestä hyvin tai jos joku toinen henkilö on hyvä jossain, se johtuu siitä että minä olen huono. Olin oppinut etten saa mitään aikaiseksi jos en itse ruoski itseäni.”
Myös epäonnistumisen pelko oli isossa roolissa: ”Minun on vaikeaa myöntää itselleni, että en onnistunut. On helpompi laittaa tavoitteet suht alas ja myös selitellä itselleen, että enhän mä edes treenannut kunnolla tätä varten.”
Lähestyttäessä ohjelman viimeisiä viikkoja, asiakas pohti viikkotapaamisissamme mm. näin:
”Olisi outoa, jos tilanne liiallisen esiintymisjännityksen kanssa muuttuisi, silloinhan myös oma identiteetti muuttuisi pienessä mittakaavassa. Jos päästän tästä liiallisesta jännittämisestä irti, muutunko kun minulla ei ole enää pidäkkeitä? Tulenko tekemään noloja asioita?
Olen uskotellut itselleni, ettei muiden ihmisten mielipiteillä minusta ole minulle väliä, mutta näiden ohjausten myötä olen ymmärtänyt että on sillä väliä. Olen pudottanut itseni massaan, jotta ihmisillä ei olisi minusta mielipidettä.
Olen myös ajatellut aiemmin, etten kaipaa kehuja, mutta ehkä kaipaankin. Myös töissä on tilanteita, joissa kaipaisin rohkaisua.”
Ohjelman jälkeen asiakas kertoi seuraavaa:
”Olen alkanut ymmärtää, että ei ruuvia kiristämällä vaan hellittämällä saan asioita paremmin aikaiseksi. Ymmärrän myös, että toisinaan voi antaa itselleen siimaa ja että liiallinen itseni ruoskinta on myös passivoinut minua: viitsinkö edes aloittaa, sillä jos aloitan, kaiken täytyy mennä täydellisesti.
Itsetuntemukseni on ehdottomasti kasvanut. Kun käy 8 viikon ajan säännöllisesti läpi omia ajatuksia ja niiden alkuperiä, niin väkisinkin ymmärrys itsestä lisääntyy.
Uskon, että itseluottamukseni on nyt paremmalla tasolla kuin ennen ohjelmaa. Tunnen olevani jotenkin levollisempi, rauhallisempi ja varmempi eri tilanteissa. Lisäksi hyväksyn paremmin myös ne puolet itsestäni, joita aiemmin olen pitänyt vähemmän toivottuina.
Suurin oivallus on se, kuinka monenlaisista erilaisista vanhoista kokemuksista, käsityksistä ja uskomuksista syntyy oma minäkuva, joka voi olla aika tiukassa. Nämä kokemukset ja uskomukset voivat olla monissa tapauksissa muokkautuneita jo kauan sitten tapahtuneiden asioiden perusteella tai niiden alkuperä voi olla kauan sitten olleissa käsityksissä, jotka ovat olleet vanhentuneita jo kauan sitten.
En enää jännitä esillä oloa, mutta mietin, että olenko valmis siihen, että tämä haaste todellakin poistuu elämästäni. Onko elämä sitten liian helppoa? Tai muuttuuko elämä tylsäksi jos kaikki tuntuu helpolta?”
Kiinnostuitko?
Lue lisää ohjelmasta ja varaa aika ilmaiseen tapaamiseen. Tutustutaan rauhassa puolin ja toisin ja päätetään yhdessä, sopisitko sinä ohjelman asiakkaaksi: